7. divisioona (jatkosota) Sisällysluettelo Perustaminen | Komentajat | Sotatoimet | Tappiot | Lähteet | Navigointivalikkolaajentamalla

Multi tool use
Karjalan ArmeijaJatkosodan suomalaiset divisioonat
Savo-Karjalan sotilaslääninjatkosodanPohjois-SavonPohjois-Karjalan suojeluskuntapiiritmäärävahvuuksienPäämajalle1. D2. D3. D4. D5. D6. D7. D8. D10. D11. D12. D14. D15 .D17. D18. D19. DPsD1. RD
Karjalan armeija (Hyökkäysvaiheen alussa) |
VII armeijakunta |
7. divisioona |
19. divisioona |
VI armeijakunta |
1. divisioona |
5. divisioona |
11. divisioona |
1. jääkäriprikaati |
Ryhmä Oinonen |
taistelevat osat |
2. jääkäriprikaati |
Ratsuväkiprikaati |
Sissipataljoona 1 |
taistelua tukevat osat |
Kevyt patteristo 11 |
Kevyt patteristo 12 |
Kevyt patteristo 13 |
Ratsastava patteri |
7. divisioona ("Kalpadivisioona") oli Savo-Karjalan sotilasläänin perustama jatkosodan divisioona. Kyseiseen Sotilaslääniin kuuluivat Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirit.[1]
Sisällysluettelo
1 Perustaminen
2 Komentajat
3 Sotatoimet
4 Tappiot
5 Lähteet
5.1 Viitteet
Perustaminen |
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt:[2]
Jalkaväkirykmentti 9 (JR 9)
Jalkaväkirykmentti 30 (JR 30)
Jalkaväkirykmentti 51 (JR 51)
Kevyt osasto 15 (KevOs 15)
Kenttätykistörykmentti 2 (KTR 2)
Raskas Patteristo 28 (RaskPsto 28)
Pioneeripataljoona 35 (PionP 35)
Viestipataljoona 26 (VP 26)
261. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (261. ItKKK)
7. divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, joka suurelta osin onnistui. Puolustusvoimien materiaalin vähäisyydestä johtuen kaikkien tarvikkeiden osalta määrävahvuuksia ei kuitenkaan saavutettu.
Komentajat |
eversti Antero Svensson (18. joulukuuta 1941 kenraalimajuri) 17. kesäkuuta 1941 – 1. elokuuta 1943
eversti William Häkli
kenraalimajuri Selim Isakson 28. tammikuuta 1944 – 15. marraskuuta 1944
[3]
Sotatoimet |
- Itä-Karjalan valtaus 1941
- Suurhyökkäys Syväriltä 1944
Tappiot |
Yhtymien Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan 7. divisioonan kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat sodan aikana yhteensä 12 384 miestä, joka oli toiseksi suurin tappiomäärä koko sodan aikana.[4]
Lähteet |
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
Viitteet |
↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.62 ja 100
↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.100
↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. 'Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.
↑ Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494
Suomen armeijan divisioonat jatkosodassa
1. D - 2. D - 3. D - 4. D - 5. D - 6. D - 7. D - 8. D - 10. D - 11. D - 12. D - 14. D - 15 .D - 17. D - 18. D - 19. D - PsD - 1. RD
![]() | 7. divisioonan joukkoyksiköt jatkosodan aikana | ![]() |
JR 9 | JR 30 | JR 51 | KTR 2 | KevOs 15 | PionP 35 | VP 26 |
uK2 22w5htvcisLPX7INHUT6dJ9ZrTsvIfcnKZo3,jAWafH7BSTlYGx,MufPDDYDx,oMdpg,cGxpOxLH