Aleksandr Herzen Sisällysluettelo Herzenin piiri ja zapadnikit | Herzenin vaikutus radikaaliryhmien ajatteluun | Aatteellinen pettymys | Suomennetut teokset | Lähteet | NavigointivalikkoWorldCat IdentitiesXX1010917cb119047551(data)118639218283680000 0001 2276 9724n81041653jn2000060176435894053000085065189325w60q3614026889390295141994laajentamalla
Venäläiset kirjailijatVuonna 1812 syntyneetVuonna 1870 kuolleet
ven.6. huhtikuuta1812MoskovaVenäjä21. tammikuuta1870PariisiRanskavenäläinensosialisminMoskovan yliopistonutopistisesta sosialismistaHenri de Saint-SimoninG. W. F. HegelinVissarion BelinskinNikolai OgorjovindekabristeihinNikolai StankevitšinMihail KatkovSergei SolovjovTimofei GranovskislavofiileillemaaorjienNarodnikkiensosialistiseksiRanskanLontoossa
Aleksandr Herzen. Sergei Lvovich Levitsky, 1860
Aleksandr Ivanovitš Herzen (ven. Александр Иванович Герцен, Aleksandr Ivanovitš Gertsen, 6. huhtikuuta (J: 25. maaliskuuta) 1812 Moskova, Venäjä – 21. tammikuuta (J: 9. tammikuuta) 1870 Pariisi, Ranska) oli venäläinen länsimielinen kirjoittaja ja ajattelija, joka tunnettiin "Venäjän sosialismin isänä". Hänen salanimensä oli "Iskander".
Aleksandr Herzen oli rikkaan maanomistajan Ivan Aleksejevitš Jakovlevin (1767–1846) avioton poika. Hänen äitinsä oli 16-vuotias saksalainen Henriette Wilhelmina Luisa Haag. Äiti antoi pojalleen saksalaisen sukunimen Herzen.
Sisällysluettelo
1 Herzenin piiri ja zapadnikit
2 Herzenin vaikutus radikaaliryhmien ajatteluun
3 Aatteellinen pettymys
4 Suomennetut teokset
5 Lähteet
Herzenin piiri ja zapadnikit |
Herzen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Moskovassa ja valmistui Moskovan yliopiston matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1833. Hän kiinnostui ranskalaisesta utopistisesta sosialismista ja Henri de Saint-Simonin ajattelusta. Herzen oli kiinnostunut myös G. W. F. Hegelin filosofiasta, mutta hän halusi tulkita sitä materialistisesti. Hän korosti olemisen ja ajattelun, tietoisuuden ja elämän, filosofian ja luonnontieteen, teorian ja käytännön ykseyttä. Hän piti tärkeänä luonnontieteiden opetusta ja naisten koulutusta. Jo yliopistossa hän johti vallankumouksellista piiriä; hänet vangittiin vuonna 1834 ja määrättiin maanpakoon seuraavana vuonna. Hän palasi Venäjälle, mutta hänet karkotettiin uudelleen vuonna 1841. Hän palasi uudelleen Moskovaan vuonna 1842. Yhdessä Vissarion Belinskin kanssa hän kuului radikaalien länsimielisten johtajiin.
Herzen piti 1840-luvulla Moskovassa Nikolai Ogorjovin kanssa filosofista keskustelukerhoa, jota kutsuttiin Herzenin piiriksi. Siinä oli mukana myös vanhempia, dekabristeihin kuuluneita keskustelijoita. Herzenin ja Nikolai Stankevitšin keskustelupiireissä muodostui uudistusliike, jonka jäseniä nimitettiin zapadnikeiksi eli länsimielisiksi. He pitivät Länsi-Eurooppaa kehittyneempänä kuin Venäjää, joten venäläisten tulisi ottaa mallia Länsi-Euroopasta. Zapadnikeista radikaaleimpia olivat Herzen, Ogarjov ja Belinski. Maltillisiksi uudistajiksi katsottiin Mihail Katkov, Sergei Solovjov ja Timofei Granovski. Aatesuunta ei ollut yhtenäinen, koska monet sen kannattajat eivät halunneet kopioida länsimaiden menettelytapoja sellaisinaan Venäjälle. Zapadnikit pyrkivät muodostamaan vastavoiman taantumuksellisina pitämilleen slavofiileille. He kritisoivat slavofiilien ajattelua utopismina ja taikauskoisuutena.[1]
Herzenin vaikutus radikaaliryhmien ajatteluun |
Herzen vaikutti ratkaisevasti Venäjän poliittiseen ilmapiiriin, ja tämä johti lopulta Venäjän maaorjien vapauttamiseen vuonna 1861. Herzenin perustama kirjapaino Vapaa venäläinen lehdistö julkaisi Lontoossa useita venäjänkielisiä lehtiä, joita salakuljetettiin Venäjälle ja joita kumoukselliset piirit innokkaasti lukivat. Agraarisosialistipuolue Narodnikkien aatemaailma perustuu paljolti Herzenin kirjoituksiin. Herzen esitti niin sanottua venäläisen sosialismin teoriaa, jossa maalaisyhteiskunta voisi jättää kapitalismin vaiheen väliin ja kehittyä suoraan sosialistiseksi tukeutumalla kyläyhteisöjen toimintaan.
Aatteellinen pettymys |
Kumouspyrkimysten tukahtuminen oli Herzenille pettymys, ja hän muuttui epäileväksiselvennä. Herzen palasi Eurooppaan vuonna 1847 ja seurasi Ranskan vallankumousliikehdintää vuonna 1848. Vuosina 1852–1865 Herzen asui Lontoossa.
Suomennetut teokset |
Poliittisen journalisminsa lisäksi Herzen tunnetaan muistelmateoksestaan Menneitä ja mietteitä, josta on ilmestynyt kaksi suomennosta.
- Menneitä ja mietteitä. (Byloe i dumy, 1868.) Suomentanut Esa Adrian. Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-20-2249-4.
Eurooppa ja Venäjä: vallankumousmiehen mietteitä. Suomentanut Vilho Elomaa. Karisto, Hämeenlinna 1918.
Lähteet |
↑ Heikki Kirkinen (päätoim.): Mihail Speranski ja toinen reformikausi. Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 222–224. Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X.
|
