Devlet II Giray Lähteet | Navigointivalikko
Krimin kaanitOsmanien valtakunnan vasallitVuonna 1654 syntyneetVuonna 1725 kuolleet
16541725Krimin kaanikunnanKrimin kaaniKrimiäOsmanien valtakunnanGiraySelim I GiraySaadet IV GiraytataaritPuola-LiettuaaVenäjääDevlet GirayMoskovanItävaltaaMustallemerelleKrimin sotaretketAzovin sotaretketPietari SuuriMekkaanRodoksellaMoldovaanPultavan taistelunRuotsin kuningasKaarle XIIIvan MazepanAhmed IIIVenäjän–Turkin sota 1710–1711PrutjoensuurvisiiriBaltacı Mehmet paššaPrutin rauhansopimukseen
Devlet II Giray [1] (1654–1725) oli Krimin kaanikunnan hallitsija, 24. Krimin kaani vuosina 1699–1702 ja toisen kerran 1708–1713. Giray hallitsi Krimiä Osmanien valtakunnan alaisuudessa.
Hän syntyi Giray-sukuun, josta valittiin Krimin kaanikunnan jokainen kaani. Hänen isänsä oli Selim I Giray, joka oli Krimin kaani neljä kertaa vuosien 1671–1704 välisenä aikana. Myös hänen veljensä Saadet IV Giray oli kaani vuosina 1717–1724.
Krimin tataarit olivat historiansa aikana hyödyntäneet mm. Puola-Liettuaa ja Venäjää tekemällä pitkiäkin ryöstöretkiä valtioiden alueelle. Ensimmäinen Devlet Giray -nimellä kulkenut kaani oli jopa polttanut Moskovan 1500-luvun puolessa välissä. Devlet II Girayn tullessa valtaan suunta oli kuitenkin muuttunut ja etenkin voimakkaaksi kasvanut Venäjä pyrki laajentumaan kaanikunnan alueelle. 1600-luvun viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kaanikunta oli ollut mukana Itävaltaa, Puola-Liettuaa ja kolmessa Venäjää vastaan käydyssä sodassa, joiden aikana Venäjä oli tehnyt neljä suurta sotaretkeä Krimiin saadakseen jalansijan alueella sekä sataman Mustallemerelle. Nämä olivat Krimin sotaretket 1687 ja 1689 ja Azovin sotaretket 1695 ja 1696. Devlet Giray osallistui Azovin puolustustaisteluihin, joista ensimmäisellä kerralla Pietari Suuri joutui vetäytymään, mutta saavutti toisella kertaa voiton osmani-tataariarmeijasta.
Kaaniksi Devlet Giray tuli aluksi sijaisena, sillä hänen isänsä Selim I jätti kolmannen valtakautensa kesken tehdäkseen pyhiinvaellusmatkan Mekkaan vanhemmalla iällä. Hän nimesi Devletin tilalleen ja jatkoi palattuaan. Selim I kuoli 1704, mutta valtakamppailun vuoksi Devlet ei perinytkään valtaistuinta. Välillä ehti olla kaksi muuta kaania, ennen kuin hän astui virkaan uudestaan vuonna 1709. Osan väliajasta hän joutui olemaan Rodoksella. Noihin aikoihin osmanien alaisuuteen kuuluneeseen länsinaapurivaltioon Moldovaan saapui Pultavan taistelun Venäjälle hävinnyt Ruotsin kuningas Kaarle XII, joka haki Osmanivaltakunnasta liittolaisia sotaan Venäjää vastaan. Devlet Giray, joka oli seurannut kiinnostuneena kasakkahetmani Ivan Mazepan liittolaisuutta Kaarle XII:n kanssa, asettui vuorostaan tukemaan ruotsalaista tämän hankkeissa suostutella sulttaani Ahmed III mukaan.[2] Loppuvuonna 1710 Ahmed asettui viimein heidän kannalleen ja Venäjän–Turkin sota 1710–1711 alkoi sulttaanin sodanjulistuksella. Sota päättyi osmanien ja liittolaisten Prutjoen varrella saamaan voittoon heinäkuussa 1711, mutta sotaa johtanut suurvisiiri Baltacı Mehmet pašša oli sanellut sulttaanin mielestä turhan lempeät ehdot Prutin rauhansopimukseen.[3]
Devlet Girayn tukema Ruotsin kuningas agitoi sulttaania julistamaan uuden sodan. Tämä tekikin niin 30. huhtikuuta 1713, mutta oli haluton järjestämään suurta sotaretkeä, jota Devlet ja Kaarle XII kannattivat. Ahmed kuitenkin kyllästyi tarmokkaasti juonitteleviin liittolaisiinsa. Hän määräsi Kaarlen kotiarestiin ja poistettavaksi maasta, karkotti Devletin Rodokseen ja sopi rauhasta 5. kesäkuuta.[3] Devlet sai juonittelunsa myöhemmin anteeksi, mutta hän ei osallistunut enää politiikkaan.
Lähteet |
↑ eri kirjoitusasuja: engl. Dawlat Giray, Devlet Giray II, Devlet Gerai turk. Devlet Giray Han II, 2. Devlet Giray Han, II. Devlet Giray
↑ C.E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis, Ch. Pellat: Encyclopaedia of Islam (vol V Khe-Mahi), s. 140. E.J. Brill, 1986. ISBN 90-04-07819-3.
↑ ab Shaw, Stanford J. & Ezel Kural Shaw: History of the Ottoman Empire and modern Turkey, s. 229-231. Cambridge University Press, 1977. ISBN 0521291631.
