Trjtdtk

Islanti; Ísland
lippu	vaakuna
	; ; Islannin sijainti; ;
Valtiomuoto	; tasavalta;
; Presidentti; Pääministeri;	; Guðni Thorlacius Jóhannesson; Katrín Jakobsdóttir;
Pääkaupunki	; Reykjavík (120 000 as.); 64°08′00″N, 21°56′00″W;
Muita kaupunkeja	; Kópavogur (30 000 as.); Hafnarfjörður (25 000 as.); Akureyri (17 300 as.); Reykjanesbær (14 000 as.)
Pinta-ala	;
– yhteensä	; 103 000 km² (sijalla 108)
– josta sisävesiä	; 2,7 %
Väkiluku (2014)	; 350 710 (sijalla 178)
– väestötiheys;	; 3,1 / km²
– väestönkasvu	; 0,66 % (2013)
	;
Viralliset kielet	; islannin kieli;
Valuutta	; Islannin kruunu (ISK)
BKT	;
– yhteensä	; 13,04 mrd. USD (PPI) (sijalla 147)
– per asukas	; 39 900 USD
; HDI (2014)	; 0,899 (sijalla 16)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)	;
– maatalous;	; 5,8 %
– teollisuus;	; 23,6 %
– palvelut;	; 70,7 %
Aikavyöhyke	; UTC 0
– kesäaika	; ei käytössä
Itsenäisyys; Itsenäistyi:; Tasavalta:	; ; 1. joulukuuta 1918; 17. kesäkuuta 1944;
Lyhenne	; IS
– ajoneuvot:	; IS
– lentokoneet:	; TF
Kansainvälinen; suuntanumero	; +354
Motto	; —;
Kansallislaulu	; Lofsöngur;
Edeltäjä(t)	; Islannin kuningaskunta;
	; Infobox OKNimi-testi OK;

Tämä artikkeli kertoo valtiosta. Sen suurimmasta saaresta kertoo Islannin saari.

Islanti (isl. Ísland) on saarivaltio Atlantin valtameren pohjoisosassa, välittömästi pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Islanti on pinta-alaltaan noin kolmasosan Suomesta ja väkiluvultaan ja asukastiheydeltään selvästi pienin Pohjoismaa. Maan pääkaupunki on Reykjavík, jossa asuu noin kolmannes Islannin väestöstä. Se on maailman pohjoisin itsenäisen valtion pääkaupunki.

Saarella on aktiivista vulkaanista toimintaa: geysireitä, kuumia lähteitä ja toistuvia tulivuorenpurkauksia. Luonto on karu ja omaleimainen. Vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen maa sai Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä hätäapua.

Islanti haki Euroopan unionin jäsenyyttä heinäkuussa 2009, kun sen talous oli ajautunut suuriin vaikeuksiin.^[4] Elokuussa 2013 se kuitenkin veti EU-jäsenyysneuvottelijansa pois Brysselistä.^[5]

Vuonna 2017 Islannin bruttokansantuote asukasta kohden oli 73 092 Yhdysvaltain dollaria, joka on maailman kolmanneksi korkein ja samaa tasoa Norjan kanssa.^[6] Islannin suurin elinkeino on turismi. Vuonna 2016 Islannin bruttokansantuote kasvoi 7,2 prosenttia.^[7]

Sisällysluettelo

1 Historia
- 1.1 Saaren asuttaminen
- 1.2 Islannin keskiaikainen itsenäisyys
- 1.3 Norjan vallan aika
- 1.4 Tanskan vallan aika
- 1.5 Islannin uusi itsenäisyys

2 Politiikka

3 Hallinnollinen jako

4 Maantiede
- 4.1 Kasvillisuus
- 4.2 Eläimistö
- 4.3 Ilmasto
- 4.4 Matkailu

5 Talous
- 5.1 Liikenne

6 Väestö

7 Kulttuuri
- 7.1 Kieli ja kirjallisuus
- 7.2 Elokuva ja musiikki
- 7.3 Ruoka- ja tapakulttuuri
- 7.4 Tiedotusvälineet

8 Urheilu

9 Lähteet
- 9.1 Viitteet

10 Aiheesta muualla

Historia |

Pääartikkeli: Islannin historia

Saaren asuttaminen |

Skandinaavit saapuivat saarelle ilmeisesti 840-luvulla. Epävarmojen tietojen mukaan Islannissa olisi ollut iiriläisiä munkkeja ennen skandinaavien saapumista. Iiriläinen lähde vuodelta 825 kertoo, että eräät munkit olivat viettäneet kesän Thulessa, jonka kuvaus vastaa Islantia. Vuosina 1120–1130 kirjoitettu Islantilaisten kirja kertoo, että pakanallisten skandinaavien saapuessa kelttiläiset munkit pakenivat. Arkeologisia todisteita skandinaaveja edeltäneestä asutuksesta ei kuitenkaan ole löytynyt.^[8]^[9]

Islannin löytäjäksi keskiaikaiset lähteet esittävät useita ehdokkaita: usein kunnia annetaan norjalaiselle Ingólfr Arnarsonille ja hänen Leif-veljelleen. Merkittävin uudisasutusaalto Norjasta Islantiin ajoittuu 800-luvun loppupuolelle. Osa skandinaaveista lienee oleskellut ensin Britanniassa, mikä voisi selittää sen, että osalla Maan haltuun ottajien kirjassa mainituista ”alkuasuttajista” on kelttiläiset nimet. Maastamuuton syynä oli kirjallisten lähteiden mukaan Harald Kaunotukan tyrannia, mutta nykyisin muuton katsotaan alkaneen jo ennen kuin Kaunotukka nousi valtaan, ja uudisasutuksen syynä on katsottu olevan pikemminkin vallan ja omaisuuden keskittyminen Norjassa. Vuoden 1095 väestölaskennan perusteella Islannin väkiluku oli tuolloin arviolta 40 000–100 000.^[8]

Islannin keskiaikainen itsenäisyys |

Koko Islannin yhteiset käräjät, maailman vanhimmaksi yhä toimivaksi kansanedustuslaitokseksi kutsuttu Allting, perustettiin vuonna 930. Vuonna 1000 Allting päätti, että Islanti omaksuu kristinuskon.^[10] Allting ei pystynyt päättämään, onko kristinuskon viimeinen tuomio ragnarökiä parempi, mutta lopulta sen puheenjohtaja eli lainlukija teki päätöksen kristinuskon hyväksi. Islannissa oli ollut jo pitkään ennen vuotta 1000 kristittyjä ja Norjan kuningas Pyhän Olavin miehet olivat tehneet käännytystyötä maassa.^[11]

Itsenäisessä Islannissa oli alkeellinen itsehallintojärjestelmä. Se perustui vapaiden talonpoikien tekemiin sopimuksiin, joiden rikkomista saattoi seurata lainsuojattomuus tai verikosto. 1200-luvulla eräät johtavat suvut pyrkivät haalimaan vallan itselleen, mikä johti väkivaltaisuuksiin. Vuosien 1220–1260 välistä aikaa kutsutaan ”Sturlungien ajaksi” erään johtavan suvun mukaan. Sturlungien saagat kuvaavat ajan katkeria valtataisteluita. 1200-luvulla kukoistanut, eurooppalaistenkin mittapuiden mukaan ainutlaatuinen saagakirjallisuus on Islannin arvokkaimpana pidetty kulttuuriperintö.^[12]^[13]

Norjan vallan aika |

Vuosina 1262–1264 sisällissotiin väsyneet islantilaiset hyväksyivät sen, että Haakon IV liitti saaren Norjaan ja maassa alettiin soveltaa norjalaista laki- ja hallintojärjestelmää. Tähän päättyi omalaatuinen viikinkiaikainen yhteiskunnallinen kokeilu.^[8]

1300-luvulla alkanut pieni jääkausi, joka hävitti Grönlannin skandinaaviasutuksen kokonaan 1400-luvun aikana, oli kova isku myös Islannille.^[14]Rutto levisi Islannissa vuosina 1402–1404 ja 1494–1495. Se tappoi arviolta puolet saaren väestöstä.^[15] Vielä 1700-luvun lopussa Islannin väkiluku oli selvästi pienempi kuin 1300-luvun alussa.^[16] Islanti pysyi Norjan kruununsiirtomaana vuoteen 1814, jolloin Tanskan ja Norjan kuningaskunnat erotettiin ja Islanti jäi Tanskan alaisuuteen.^[15]

Tanskan vallan aika |

Merkityksensä menettänyt parlamentti oli lakkautettu 1800-luvun alussa, mutta se perustettiin uudelleen vuonna 1843. Vuonna 1873 Islanti sai perustuslain ja 1874 rajoitetun itsehallinnon, 1904 itsehallinnon ja 1. joulukuuta 1918 saaresta tuli virallisesti itsenäinen kuningaskunta personaaliunionissa Tanskan kanssa kansanäänestyksen tuloksena. Yhteys Tanskaan katkesi toisessa maailmansodassa: Saksa miehitti Tanskan ja liittoutuneet puolestaan Islannin. Sodan jälkeen maasta tuli itsenäinen tasavalta vuoden 1944 kansanäänestyksen jälkeen.^[15]

Islannin uusi itsenäisyys |

Toisen maailmansodan aikana Islanti oli ensin brittien miehittämä ja sittemmin puolustusliitossa Yhdysvaltojen kanssa. Sodan jälkeen maa liittyi Natoon. Islanti ei perustanut omaa armeijaa.^[17]

Aluevesilaajennusten aiheuttama kiista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa johti maiden välirikkoon 1950-luvun alussa. Britannia asetti Islannin kalan kauppasaartoon. Vuosina 1956–1960 31 prosenttia Islannin viennistä meni Neuvostoliittoon ja SEV-maihin. Islanti sai kaupan vastineeksi öljyä, autoja ja koneita. Pienimuotoisempi talouden kriisi sattui, kun Islannin kauppa Afrikkaan keskeytyi Biafran sodan vuoksi.^[18]

1990-luvulta alkaen Islannin taloutta liberalisoitiin voimakkaasti oikeistolaisen itsenäisyyspuolueen pääministeri Davíð Oddssonin johdolla. Hänestä tuli Islannin pitkäaikaisin pääministeri vuosiksi 1991–2004. Vaikka kalastus pysyi merkittävimpänä talouden alana, joka tuo nykyään 70 prosenttia vientituloista,^lähde? islantilaiset rahoituslaitokset investoivat merkittävästi Britanniaan ja Pohjoismaihin.

Yhdysvaltain Nato-joukot poistuivat Keflavíkin tukikohdasta syyskuussa 2006.^[15]

Islannin talous romahti vuonna 2008. Suuri osa maan pankeista meni konkurssiin tai kansallistettiin talouskuplan puhkeamisen seurauksena. Maan talous oli vuosien ajan perustunut ylisuurelle riskiluotottamiselle, talouskeinottelulle, jonka seurauksena Islannin valtio päätyi lähelle vararikkoa.^[19] Marraskuussa 2008 Kansainvälinen valuuttarahasto myönsi Islannille 2,1 miljardin Yhdysvaltojen dollarin lainan.^[15]

Viikkoja kestäneiden mielenosoitusten jälkeen Islannin hallitus taipui eroamaan tammikuussa 2009.^[20]

Joulukuussa 2009 Allting hyväksyi 3,8 miljardin euron korvaukset Britannialle ja Alankomaille Icesave-pankin kaatuessa menetetyistä varoista. Korvaukset kaatuivat presidentti Ólafur Ragnar Grímssonin maaliskuussa 2010 järjestämässä kansanäänestyksessä.^[21] Joulukuussa 2010 hyväksyttiin uusi sopimus, jonka mukaan Islanti korvaa varat vuosien 2016–2046 välillä noin kolmen prosentin korolla.^[22] Presidentti ilmoitti 20. tammikuuta 2011 käyttävänsä jälleen veto-oikeuttaan.^[23] Islantilaiset kuitenkin hylkäsivät sopimuksen jälleen 9. huhtikuuta 2011 järjestetyssä kansanäänestyksessä.^[24]

Konservatiivinen itsenäisyyspuolue (Sjálfstæðisflokkurinn) ja keskustalais-agraarinen edistyspuolue (Framsóknarflokkurinn) hallitsivat maata vuodesta 1991. 10. toukokuuta 2003 järjestetyissä parlamenttivaaleissa hallituskoalitio menetti neljä paikkaa, mutta säilytti enemmistön. Vaaleissa 12. toukokuuta 2007 itsenäisyyspuolue sai kolme lisäpaikkaa, mutta edistyspuolue menetti viisi ja sai seitsemän paikkaa.^[25] Sen jälkeen Itsenäisyyspuolue jatkoi hallitusyhteistyötä sosiaalidemokraattisen liiton kanssa. Hallitus joutui eroamaan talouskriisin takia 26. tammikuuta 2009.

Helmikuun 1. päivänä 2009 toimintansa aloitti uusi hallitus, joka on sosiaalidemokraattien ja vasemmistovihreiden muodostama vähemmistöhallitus. Pääministeriksi nimitettiin edellisen hallituksen sosiaaliministeri Jóhanna Sigurðardóttir, josta tuli maan ensimmäinen naispääministeri ja samalla maailman ensimmäinen avoimesti homoseksuaali pääministeri.^[26]

Sosialidemokraattinen puolue sai huhtikuun 2009 parlamenttivaaleissa voiton ja annetuista äänistä 29,8 prosenttia. Sosialidemokraattien liittolaiset vasemmistovihreät saivat 21,7 prosenttia. Parlamentin 63 paikasta puolueet saivat yhteensä 34 paikkaa.^[27]

Islannin parlamentti päätti 16. heinäkuuta 2009 hakea Euroopan unionin jäsenyyttä.^[28] Muodolliset neuvottelut alkoivat heinäkuussa 2010.^[15] Elokuussa 2013 Islanti veti kuitenkin EU-jäsenyysneuvottelijansa pois Brysselistä. EU-jäsenyys olisi edellyttänyt Islannilta vesialueiden avaamista EU:n kalastusaluksille. Islanti pelkäsi, että kalastuskiintiönsä säännöllisesti ylittävistä EU-maista saapuisi aluksia, jotka romahduttaisivat Islannin kalakannat.^[5]

Politiikka |

Allting on Islannin parlamentti.

Islanti on parlamentaarinen tasavalta, jossa muodollisena valtionpäämiehenä on presidentti, jolla on hyvin vähän poliittista valtaa.^[10]Guðni Thorlacius Jóhannesson valittiin presidentiksi kesäkuun 2016 vaaleissa.^[29]

Islannin parlamentissa alþingissa (allting eli yleiskäräjät) on 63 jäsentä, jotka valitaan nelivuotiskaudeksi.^[30]Parlamenttivaaleissa lokakuussa 2016 keskustaoikeistolainen itsenäisyyspuolue (Sjálfstæðisflokkurinn) sai melkein 30 prosenttia äänistä ja 21 paikkaa. Sen pitkäaikainen hallituskumppani edistyspuolue (Framsóknarflokkurinn) menetti 11 paikkaa, joten sille jäi vain kahdeksan paikkaa. Piraattipuolue sai 14,5 prosenttia äänistä ja kymmenen paikkaa.^[31] Vaalien jälkeen muodostettu Bjarni Benediktssonin hallitus koostui itsenäisyyspuolueesta, edistyspuolueesta ja valoisa tulevaisuus -puolueesta. Hallitus ilmoitti 15. syyskuuta 2017 eroavansa, kun nousi kohu pääministerin isän suosituskirjeestä erään lapsia hyväksikäyttäneen henkilön kunnian palauttamiseksi. Hallitus jäi maan historian lyhytikäisimmäksi. Ennenaikaiset vaalit pidettiin 28. lokakuuta 2017.^[32]^[33] Vaalien jälkeen pääministeriksi nousi Katrín Jakobsdóttir, kun hänen johtamansa Vihreä vasemmisto -puolue, itsenäisyyspuolue ja edistyspuolue sopivat koalitiohallituksen muodostamisesta^[34].

Hallinnollinen jako |

Pääartikkeli: Islannin alueet

Islanti on jaettu hallinnollisesti kuuteen vaalialueeseen.

Islanti on jaettu kuuteen vaalialueeseen. Uutta aluejakoa käytettiin ensimmäisen kerran vuoden 2000 vaaleissa. Aluejakouudistuksen tarkoituksena oli tasapainottaa äänten painoarvoa ottamalla huomioon erilainen asukastiheys maan eri osissa.^[35]

Islannin aiemmat hallintoalueet.

Aiemmin Islanti jakaantui kahdeksaan alueeseen (landsvæði).^[36] Näitä käytetään edelleen muun muassa tilastoinnin pohjana.

**Islannin alueet**
N:o	Aiempi Hallintoalue	Sijainti	Pinta-ala (km²)^[37]	Väkiluku (1.1.2010)^[37]
1.	Höfuðborgarsvæðið	pääkaupunki	1 062	200 907
2.	Suðurnes	niemi etelässä	829	21 359
3.	Vesturland	länsiosa	9 554	15 370
4.	Vestfirðir	läntiset vuonot	9 409	7 362
5.	Norðurland vestra	luoteisosa	12 737	7 394
6.	Norðurland eystra	koillisosa	21 968	28 900
7.	Austurland	itäosa	22 721	12 459
8.	Suðurland	eteläosa	24 526	23 879

Maantiede |

Islannin topografiakartta.

Atlantin keskiselänne kulkee Islannin halki.

Pääartikkeli: Islannin maantiede

Pääartikkeli: Islannin tulivuoret

Islannin valtio koostuu pääsaaren lisäksi lukuisista vähäisistä pikkusaarista ja luodoista.^[38] Niistä suurimmat ovat Heimaey (noin 13 km²), Hrísey (7,52 km²) ja Grímsey (4,6 km²). Näiden lisäksi vain neljä muuta on yli kahden neliökilometrin kokoisia.^[39] Pääsaaren pinta-ala on 101 826 neliökilometriä ja koko valtion noin 103 000 neliökilometriä.^[40]

Islanti sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välisellä saumalla. Tämän vuoksi Islannissa on suuri määrä tulivuoria, ja siellä tapahtuu myös paljon maanjäristyksiä. Islannin lounaispuolella sijaitsevien Vestmannasaarien eteläpuolelle syntyi 1960-luvulla vedenalaisten tulivuorenpurkausten seurauksena Surtseyn saari. Saari on ollut syntymisestään asti rauhoitettu, jotta tieteilijät voivat tutkia, kuinka kasvit ja eläimet valtaavat täysin uuden maa-alueen.^[41] Tulivuori Hekla purkautui viimeksi vuonna 2000.^[42] Sittemmin myös Eyjafjallajökull-jäätikön alla oleva samanniminen tulivuori alkoi purkautumaan vuoden 2010 alkupuolella. Purkauksen aiheuttama tuhkapilvi sotki lentoliikennettä koko Euroopassa.^[15]

Islannissa on paljon jokia, vesiputouksia ja sijaintinsa ansiosta myös paljon kuumia lähteitä, joilla tuotetaan geotermistä energiaa. Islannin suurin suihkuttava kuuma lähde on Geysir, joka on antanut nimensä moneen kieleen tarkoittaen suihkuttavaa kuumaa lähdettä. Islannissa on myös paljon jäätiköitä, ja noin 11,5 prosenttia maan pinta-alasta onkin jään peitossa. Euroopan suurin jäätikkö on Etelä-Islannissa sijaitseva Vatnajökull.^[43]

Korkeimmat vuoret ovat yli 2 000 metriä korkeita, ja maan korkein kohta on Vatnajökullin jäätiköllä sijaitseva Hvannadalshnúkur (2 110 m). Maan rannikko on melkein joka puolelta muodostunut monista vuonoista ja poukamista. Monin paikoin kallioseinämät kohoavat jyrkkinä suoraan merestä. Toisaalla taas kilometrien pituiset hietikot eli somerikot tai kivikot reunustavat merenrantaa. Rantaviivaa on kaiken kaikkiaan 4 970 kilometriä.^[1]

Kasvillisuus |

Islannissa jäljellä olevaa metsää.

Vain neljännes Islannin pinta-alasta on kasvillisuuden peittämää. Eroosio on voimakasta, ja sitä vastaan kamppailu on tärkeä osa luonnonsuojelua. Islannin lukuisat tulivuorenpurkaukset, merituuli ja lampaiden laiduntaminen ovat osaltaan aiheuttaneet sen, että Islannin luonto on karu ja autio. Maassa kasvaa kuitenkin lukuisia erilaisia kasveja; villejä lajeja tunnetaan useita satoja. Enimmäkseen ne ovat matalakasvuisia arktisten alueiden kasveja. Kaikkiaan putkilokasvilajeja tunnetaan 470, joista heinäkasvien lajeja on 53.^[44]

Islannissa tiedetään kasvaneen runsaasti metsää, mutta alkuperäiset metsät on saaren asuttamisen jälkeen hakattu lähes kokonaan, eikä tilalle ole kasvanut ilmaston kylmenemisen vuoksi uutta. Laaksoissa kasvaa kuitenkin tunturikoivu-, pihlaja- vaivaiskoivu- ja pajupensastoja. Heinä- ja saranurmet sekä varpunummet ovat hyvin yleisiä, ja kosteuden takia soitakin on muodostunut joillekin seuduille. Ne ovat lähinnä aapasoita palsakumpuineen ja kasvavat yleensä tupasvillaa. Sitkeitä kukkamättäitä tapaa keskellä hiekkaerämaita ja laavakenttiä. Sammalet ja vaivaiskoivut peittävät usein vanhaa laavaa ja muuten karua ympäristöä. Islanninjäkälää kasvaa laajoina mattoina, ja sitä on käytetty pula-aikoina ravinnoksi. Rannikoilla kasvaa oransseina läikkinä haavankeltajäkälää. Rantavesien leväkasvillisuus on rehevää. Yleisiä lajeja ovat ruskeanvioletti irlanninsammal ja vihreä rakkolevän sukulainen Fucus distichus.^[45]

Islannissa on käynnissä laajoja metsittämishankkeita. Metsitys on kuitenkin vaikeaa, sillä lähes kaikkialla vapaana laiduntavat lampaat syövät istutetut taimet. Siksi metsitettyjä alueita on jouduttu aitaamaan. Lisäksi metsien kasvu on varsin hidasta. Islantilaiset ovat kuitenkin päättäneet metsittää noin viisi prosenttia alavista maista vuoteen 2040 mennessä. Metsityksessä käytettäviä puulajeja ovat lähinnä tunturikoivu ja pihlaja, jotka kasvavat alueella luonnostaankin. Sitkankuusia on istutettu maan etelä- ja länsiosaan jo ennen toista maailmansotaa, ja siperianlehtikuusi menestyy myös kuivemmassa itäosassa.^[46]

Eläimistö |

Lunni

Kun Islanti asutettiin, maassa ei ollut muita suurikokoisia maanisäkkäitä naalia lukuun ottamatta.^[47] Naalit ovat edelleen yleisiä ja aiheuttavat säännöllisesti tuhoja lammaslaumoissa. Ihmisen mukana saarelle tulivat rotat ja hiiret. Norjasta tuotiin poroja, joiden jälkeläiset elävät nykyisin vapaina Itä-Islannin ylängöillä. Minkkien tarhauksen seurauksena karanneita minkkejä levisi luontoon. Islannin vesillä uiskentelee kaikkiaan 17 valaslajia ja useita hyljelajeja. Valaita kalastettiin runsaasti aina vuoteen 1986, minkä jälkeenkin Islanti on pyytänyt lahti- ja sillivalaita tieteellisiin tarkoituksiin.^lähde? Hylkeitä metsästetään niiden turkin takia etenkin elo- syys- ja lokakuussa, mutta metsästys on sallittua koko vuoden.^[48] Yleisimmät kotieläimet ovat naudat, lampaat ja hevoset. Lisäksi maaseudulla pidetään monia muita kotieläimiä.

Islannin varsinaisen eläimistön muodostavat linnut, joita on tavattu ainakin 300 lajia. Merilinnut, vesilinnut ja kahlaajat ovat yleisimmät kotimaiset linturyhmät. Tyypillisiä merilintuja ovat myrskylintu, lapintiira, lunni, pohjankiisla, ruokki ja suula. Islanti on Euroopan vesi- ja merilintujen tärkein pesimäalue. Hyönteislajeja Islannissa on rekisteröity noin 800 kappaletta. Kovakuoriaiset ja ampiaiset ovat yleisiä. Perhosista Islannissa esiintyy vain koi- ja yöperhosia. Islannin joissa esiintyy lohta, ja nieriä, harjus ja purotaimen viihtyvät järvissä ja puroissa.^[49] Kaksi muuta Islannin sisävesillä elävää kalalajia ovat ankerias ja kolmipiikki. Mikään näistä kaloista ei oikeastaan ole sisävesikala, vaan ne ovat merikaloja, jotka ovat vain sopeutuneet makean veden olosuhteisiin.^[50]

Islanninhevosia

Runsas plankton Islannin vesillä tarjoaa merieläimistölle ruokaisat olosuhteet. Suolaisen veden kaloja on havaittu kaikkiaan 293 kalalajia. Tärkeimpiä syvämeren kaloja ovat turska, kolja, punasimppu ja seiti. Pintaveden kaloista tärkeimpiä ovat silli ja villakuore. Niiden saalis vaihtelee vuodesta toiseen.^[51]Ravut, hummerit, kampasimpukat ja islanninsimpukat ovat tärkeimmät äyriäiset ja simpukat. Piikkinahkaisista pyydetään merimakkaroita ja merisiilejä.^[52]

Islannissa on kehittynyt oma hevosrotu, islanninhevonen. Hevosella on ollut koko historiansa ajan suuri merkitys saaren asukkaille. Islanninhevonen on ollut ihmisille hyödyllinen jo satoja vuosia. Hevoset kuuluvat tärkeänä osana islantilaiseen maisemaan ja maaseudulla ne laiduntavat vapaasti suurina laumoina. Islantiin ei saa tuoda hevosia ulkomailta, sillä islantilaiset haluavat säilyttää rodun puhtaana, mutta niitä saa viedä pois – islanninhevosia onkin viety laajalti ympäri maailmaa.^[53]

Ilmasto |

Islannin ilmasto on Golfvirran ansiosta leuto ympäri vuoden. Lämpötila laskee Etelä-Islannissa talvella alimmillaan noin −10 °C-asteeseen, Pohjois-Islannissa taas noin −15 °C:een. Heinäkuun lämpimimmän päivän ylin lämpötila on etelässä korkeintaan +21 °C ja pohjoisessa korkeintaan +18 °C. Tyypillinen kesäpäivän lämpötila heinäkuun alusta elokuun puoleenväliin on eteläosissa noin +16 °C ja pari astetta alempi pohjoisessa. Hellettä ei esiinny Islannissa juuri koskaan. Sää on hyvin vaihtelevaa vuoden ympäri, tietyistä eri vuodenajoille tyypillisistä säännönmukaisuuksista huolimatta.

Ilmastokaavioita Islannista (sademäärä sinisellä, keskilämpötila punaisella)
Vestmannaeyjar maan eteläosasta.	Akureyri maan pohjoisosasta.

Islannin sademäärä vaihtelee voimakkaasti alueen mukaan. Etelä-Islanti on sateisinta aluetta. Siellä sateisin aika on lokakuulta maaliskuulle, jolloin jokaisena kuukautena sataa noin 100 millimetriä vettä, loka–marraskuulla jopa 120 millimetriä. Kuivinta aikaa on loppukevät, jolloin touko–kesäkuussa kummassakin sataa noin 60 millimetriä. Pohjois-islanti on kuivempaa aluetta kuin etelä. Siellä sateet ovat jakautuneet samalla tavoin kuin etelässä, mutta määrät ovat pienempiä. Pohjois-Islannissa sataa noin 400, kun taas etelässä jopa 1 200 millimetriä vuodessa.

Valokuva Islannista tammikuussa 2004.

Jäätiköitä kesällä. Pilvet on poistettu digitaalisesti.

Matkailu |

Gullfoss on turistien suosima matkailukohde.

Islannilla on Unescon maailmanperintöluettelossa kaksi kohdetta: Surtseyn saari ja Þingvellirin kansallispuisto.^[54] Maassa on kaksi muutakin kansallispuistoa: Snæfellsjökullin kansallispuisto tulivuoren ja jäätikön välissä, ja Vatnajökullin kansallispuisto, johon kuuluvat Vatnajökullin jäätikön lisäksi Islannin korkein yksittäinen vuori, Snæfell, Skaftafell ja Jökulsárgljufur-rotko.^[55]

Monet Islannin tärkeimmistä matkailunähtävyyksistä ovat luontokohteita, kuten esimerkiksi Gullfoss, Vatnajökull, ja Haukadalur ja sen geysirit. Muita suosittuja kohteita ovat Heimaeyn sauvakirkko ja Blue Lagoonin ulkouimala.

Talous |

Reykjavík on Islannin pääkaupunki ja maan talouselämän keskus.

Kalastus on hyvin tärkeässä asemassa Islannin talouselämässä, mutta suurin tulonlähde on turismi^lähde?. Kalastus tuo 40 prosenttia vientituloista, yli 12 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää noin viisi prosenttia työvoimasta. Islannin talous on kuitenkin herkkä sen tärkeimpien vientituotteiden, kuten kalan ja kalatuotteiden sekä alumiinin maailmanhintojen heilahteluille.^[1]

Korkeuserojen, sademäärän ja vulkanismin ansiosta geotermistä energiaa ja vesivoimaa on reilusti yli oman tarpeen. Maan energiaomavaraisuus on 60 prosenttia.^[10] Vesivoimaa käytetään erityisesti alumiinin tuotantoon. Islanti on tuliperäistä aluetta, joten geotermistä energiaa käytetään paljon lämmitykseen, erityisesti kasvihuoneviljelyyn.

Syys–lokakuussa 2008 Islanti ajautui suureen talouskriisiin, minkä seurauksena valtio otti haltuunsa maan kolme suurinta pankkia (Glitnir, Landsbanki ja Kaupthing) ja maa haki ja sai Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF) hätäapua ensimmäisenä länsimaana sitten vuoden 1978. Apua myönnettiin 2,1 miljardia dollaria. Vuoden 2010 alussa sekä presidentti että kansalaiset kansanäänestyksessä vastustivat suunnitelmaa maksaa Alankomaille ja Britannialle varat, joilla nämä olivat korvanneet omien kansalaistensa menetyksiä islantilaispankkien romahduksessa.^[15] Helmikuussa 2011 maan parlamentti käsitteli asiaa uudelleen ja päätti korvata summat Alankomaille ja Britannialle, mutta presidentti kieltäytyi allekirjoittamasta lakia. Asiasta päätettiin järjestää uusi kansanäänestys.^[56]

Vuoden 2009 lopulla Islannin työttömyysprosentti oli 8,2. Vuoden 2009 inflaatio oli 12 prosenttia ja bruttokansantuote pieneni 6,6 prosenttia. Vuoden 2012 työttömyysprosentti oli noin kuusi prosenttia. Tammikuussa 2013 Islanti voitti Euroopan vapaakauppajärjestössä (EFTA) Icesavesta käydyn oikeudenkäynnin. EFTA päätti Islannin hyväksi, ettei sen yksittäisten kansalaisten tarvitse maksaa pankkiirien keinotteluista, eikä näin ollen korvata Alankomaissa ja Britanniassa syntyneitä tappioita. Vararikkoon menneen Landsbankin jäämistön uskotaan kuitenkin jopa ylittävän Britannian ja Alankomaan vaativan korvaussumman ja osa summasta onkin jo korvattu. EFTA:n päätöksestä huolimatta Islanti aikoo jatkaa lainojen takaisinmaksua konkurssipesästä.^[1]

Liikenne |

Yksityisautoilu on Islannissa suosittua, ja maassa oli vuonna 2009 auto jokaista 1,6 asukasta kohti. Maan ympäri kiertää 1 339 kilometriä pitkä kehätie Hringvegur, joka valmistui vuonna 1974.^[57] Kaikkiaan maanteitä on yhteensä 12 869 kilometriä, ja niistä vajaat 4 500 kilometriä on päällystetty. Maassa on 99 lentokenttää, joista kuusi on asfalttipäällysteisiä. Suurimmat lentokentät ovat Keflavík, Reykjavík ja Akureyri. Lentoliikenne on asukaslukuun nähden tiheää, osin siksi, että moottoriteitä ei Islannissa ole kuten ei myöskään rautateitä. Tärkeimmät satamat ovat Grundartangi, Hafnarfjörður ja Reykjavík.^[1]

Väestö |

Islannissa asui vuoden 2017 tammikuussa 338 349 asukasta,^[58] ja niistä 216 878 Suur-Reykjavíkin alueella.^[59] Maassa on 103 kuntaa, 23 historiallista maakuntaa (sýslur) ja 14 kaupunkia (kaupstaðir). Maa on jaettu kuuteen vaalipiiriin.^[60] Vuoden 2018 alussa väestöstä noin 67,2 prosenttia kuului Islannin luterilaiseen kirkkoon.^[61]

Islannissa ei ole käytössä varsinaisia sukunimiä, vaan jälkimmäinen nimi on matronyymi tai patronyymi (esimerkiksi Þor Björgólfsson, Vigdis Finnbogadóttir).^[62] Siksi islantilaiset järjestetään aakkosjärjestykseen etunimen mukaan. Maassa on sopivaa ja suositeltavaakin puhutella ihmisiä etunimellä muodollisissakin tilanteissa.^[30]

Islantiin on viime aikoina muuttanut melko paljon maahanmuuttajia. Suurimmat ulkomaalaisryhmät Islannissa ovat puolalaiset (9 049), liettualaiset (1 605) ja saksalaiset (919). Yhteensä 20 957 henkilöä (6,59 %) väestöstä on syntynyt ulkomailla.

Koulunkäynti on pakollista 6–16-vuotiaille.^[63] Sitä vanhemmille on vapaaehtoisia keskiasteen oppilaitoksia, joista monet ovat sisäoppilaitoksia. Maahan perustettiin pappisseminaari vuonna 1847, lääketieteen koulu 1876 ja lakikoulu 1908, ja nämä kolme yhdistyivät yliopistoksi vuonna 1911. Siihen lisättiin muita tiedekuntia myöhemmin.^[64]

Kulttuuri |

Pääartikkeli: Islannin kulttuuri

Kieli ja kirjallisuus |

Islannissa puhutaan islantia, joka on nykyään puhutuista pohjoismaisista kielistä lähimpänä alkumuotoaan ja pysynyt suhteellisen muuttumattomana 1100-luvulta asti.^[30]

Islantilaiset edda- ja skaldirunot edustavat komeinta keskiajan kirjallisuutta Euroopassa. Skaldirunous kertoi ruhtinaitten teoista. Runoilijat eli skaldit esittivät niitä hoveissa, pidoissa ja hautajaisissa. Mitallisesti taidokkaiden kertomarunojen lisäksi heidän toimenaan oli sepittää nopeasti myös lyhyitä runoja. Edda-kokoelmilla viitataan Runo-Eddaan ja Proosa-Eddaan, jotka kertovat vanhasta mytologiasta. Runo-Edda on kokoelma vanhoja, tuntemattomien tekijöiden kansanrunoja. Völsungain saaga esittää proosamuodossa Runo-Eddan sankarilaulujen sisällön. Proosa-Edda eli Snorrin Edda on Snorri Sturlusonin 1200-luvulla kokoama oppikirja skaldirunoilijoille.^[65]

Keskiaikaisen kertomakirjallisuuden keskeisen osan muodostavat saagat. Joskus myös sukusaagoiksi kutsutut islantilaissaagat kertovat Islannin asuttaneista suvuista, niiden jälkeläisistä ja heidän vaiheistaan. Arvostetuimpia sukusaagoista ovat Poltetun Njállin saaga ja Lohilaaksolaisten saaga. Muita ovat esimerkiksi Grönlantilaisten saaga ja Viinimaan saaga, jotka kertovat Grönlannin ja Vinlandin (Newfoundland) asuttamisesta. Parhailla saagoilla on suuri kirjallinen maine. Niiden kerronta on toteavaa, vuoropuhelut lyhyitä ja ytimekkyydessään vaikuttavia. Saagojen karuus ja dramaattisuus ovat antaneet aineksia Islannin uudemmalle kirjallisuudelle.^[65]

Etenkin 1300- ja 1400-luvuilla Islannissa kirjoitettiin runsaasti eurooppalaisista ritariromaaneista vaikutteita saaneita kotoperäisiä ritarisaagoja ja muinaissaagoja. 1600-luvulla maassa laadittiin runsaasti virsirunoutta. 1800-luvulta lähti uusi romanttisten runoilijoiden nousukausi, ja 1900-luvulla tulivat modernit romaanit. Kukoistuskausi huipentui, kun Halldór Laxnessille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1955.^[66] Uusimman polven kirjailijoita ovat esimerkiksi Arnaldur Indriðason, Einar Kárason, Einar Már Guðmundsson, Hallgrímur Helgason ja Þórarinn Eldjárn.^[67]

Elokuva ja musiikki |

Elokuvanteko alkoi Islannissa jo vuonna 1906. Varhaisvaiheessa maassa kävi lähinnä skandinaavisia filmiryhmiä kuvaamassa näytelmäelokuvia Islannin jylhissä maisemissa. Ainoa islantilaisin voimin tehty mykkä näytelmäelokuva valmistui vuonna 1923, mutta dokumentteja tehtiin paljon. Vuonna 1979 perustettiin Islannin elokuvasäätiö, ja kotimaisten elokuvien säännöllinen tuotanto alkoi. 1980-luvulta alkaen lähtien maassa on tuotettu noin kolme elokuvaa vuodessa. Tunnettuja islantilaisia elokuvaohjaajia ovat Friðrik Þór Friðriksson, jonka elokuva Luonnon lapset vuodelta 1991 oli Oscar-ehdokkaana, ja Rúnar Rúnarsson, jonka lyhytelokuva Síðasti bærinn oli ehdokkaana 2006.^[68]

Islannin konservatorio on perustettu vuonna 1930 ja sinfoniaorkesteri 1950. Islannin kuuluisin pop-tähti on laulaja Björk.^[69] Muita tunnettuja islantilaisia artisteja ovat Sigur Rós, Sólstafir, Jan Mayen, Mínus ja Múm. Television kautta tunnetuksi on tullut kaikkialla maailmassa Eurovision laulukilpailussakin mainetta kerännyt Silvía Night. Taidemusiikin säveltäjistä yksi kansainvälisesti tunnetuimmista lienee Jón Leifs.

Reykjavíkissa järjestetään vuosittain RIFF-elokuvafestivaali ja jazzfestivaalit. Borgarfjörðurissä sijaitsevassa Reykholtissa on joka kesä klassisen musiikin festivaalit.^[55]^[70]^[71]

Ruoka- ja tapakulttuuri |

Pääartikkeli: Islantilainen keittiö

Kirjailija Halldór Laxnessin mukaan Islannissa ”elämä on suolakalaa”. Juhlissa syödään savustettua lammasta.^[64] Perinteinen maitotuote skyr muistuttaa kermaista rahkaa. Keskitalven Þorrablót-juhlan aikaan syödään ”súrmatur” eli heran avulla säilöttyä ruokaa, verimakkaraa, kärvennettyjä lampaanpäitä ja säilöttyjä pässin kiveksiä, sekä erityisenä erikoisuutena hapatettua haita (hákarl). Tislatun viinan eli brenniviinin kutsumanimi on ”musta kuolema”.^[55]

Perinteinen islantilainen villapaita, jossa on raglanhihat ja sahalaitakuvio yläosassa ja hihoissa, on nimeltään lopapeysa.^[55]

Uiminen on suosittua, ja uimaopetus on kuulunut koulujen ohjelmaan 60 vuoden ajan. Monet uima-altaat lämpiävät geotermisellä lämmöllä, ja niissä uidaan ulkoilmassa pakkasellakin.^[72]

Tiedotusvälineet |

Maassa on useita televisiokanavia: valtiollinen Sjónvarpið ja muutama kaupallinen, Stöð 2 ja SkjárEinn. Valtiollisen yleisradioyhtiön Ríkisútvarpiðin televisiokanava ja kaksi radiokanavaa rahoitetaan lupamaksuilla ja mainostuloilla. Sen tehtäväksi on asetettu islannin kielen ja kulttuurin edistäminen.^[73] Lasten televisiosarja Lazy Town eli Latibær on levinnyt laajasti ulkomaillekin.^[74]

Päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat Morgunblaðið, Fréttablaðið ja iltapäivälehti DV.^[73] Lehtien ja kirjojen painosmäärät asukaslukuun suhteutettuina ovat maailman korkeimpia.^[30]

Urheilu |

Islanti vuoden 2010 käsipallon EM-kilpailuissa.

Islannin kansallislaji on glima-niminen, keskiajalta periytyvä painimuoto.^[75] Islanti on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1908. Sillä on tyypillisesti alle kymmenen urheilijan joukkue talviolympialaisissa, mutta kesäolympialaisissa se on osallistunut myös joukkuelajeihin jolloin olympiajoukkuekin on suurempi. Maa on saanut kaksi pronssia (Bjarni Friðriksson 1984 judosta, Vala Flosadóttir 2000 seiväshypystä) ja kaksi hopeamitalia (Vilhjálmur Einarsson 1956 kolmiloikasta ja käsipallojoukkue 2008).^[76]

Islannin käsipallomaajoukkue on voittanut olympiahopeaa vuonna 2008 sekä EM-pronssia vuonna 2010.^[76]^[77]Jalkapallo on myös hyvin suosittu urheilulaji Islannissa; maassa on yhteensä 21 508 rekisteröityä pelaajaa ja 145 seuraa. Miesten maajoukkue oli kesäkuussa 2017 FIFA-rankingissa sijalla 22.^[78]Eiður Guðjohnsen on maajoukkueen paras maalintekijä. Maan paras saavutus jalkapallossa on vuoden 2016 EM-kisoista, joissa se ylsi puolivälieriin saakka. Kyseessä oli myös Islannin ensimmäinen esiintyminen jalkapallon EM- tai MM-kisoissa.

Islanti on saavuttanut menestystä myös voimamieskilpailuista. Magnús Ver Magnússon ja Jón Páll Sigmarsson voittivat kumpikin neljästi maailman vahvin mies -kilpailun.^[79] Koripallossa maan ainoa NBA-pelaaja on Pétur Guðmundsson.^[80] Islannissa on väkilukuunsa nähden vahva shakkikulttuuri.^lähde?

Lähteet |

Evans, Andrew: Iceland. Bradt Travel Guides, 2008. ISBN 9781841622156. Google-kirjat (viitattu 29.1.2011). (englanniksi)

Viitteet |

↑ ^a^b^c^d^e^f^g^hⁱ^j Iceland The World Factbook. CIA. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)

↑ Population in the 3rd quarter 2014 22.10.2014. Statistics Iceland. Viitattu 1.11.2014. (englanniksi)

↑ Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)

↑ Tuleeko Islannista seuraava Euroopan unionin jäsen? 5.12.2012. Lapin yliopisto. Viitattu 25.1.2016.

↑ ^a^b Luukkonen, Ilkka: Islanti lopettaa EU-jäsenyysneuvottelut Verkkouutiset. 23.8.2013. Viitattu 30.1.2014.

↑ Report for Selected Countries and Subjects Kansainvälinen valuuttarahasto. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)

↑ IMF and Iceland: Candid Discussions 3.5.2017. Kansainvälinen valuuttarahasto. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)

↑ ^a^b^c Hall, Richard: Matka viikinkien maailmaan. Multikustannus, 2007. ISBN 978-952-468-154-4

↑ Iceland History Smithsonian National Museum of Natural History. Viitattu 30.1.2011 (englanniksi)

↑ ^a^b^c Suuri tietosanakirja, s. 275. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.

↑ Katsaus Islannin historiaan (Internet Archive) Iceland.org. Islannin suurlähetystö. Viitattu 14.12.2008.

↑ History (Internet Archive) Iceland Tourist Board. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)

↑ Textual sources of pre-Christian Germanic/Norse pagan religion (Internet Archive) European Heritage Library. Viitattu 25.1.2016. (englanniksi)

↑ Mandia, Scott A.: The Little Ice Age in Europe Suffolk County Community College. Viitattu 14.11.2008. (englanniksi)

↑ ^a^b^c^d^e^f^g^h Iceland timeline BBC News. BBC. Viitattu 25.1.2016. (englanniksi)

↑ Mandia, Scott A.: Decline of the Vikings in Iceland Suffolk County Community College. Viitattu 14.11.2008. (englanniksi)

↑ Lehtonen, Joonas: Pieni valtio tarvitsee vahvat kaverit Ruotuväki. 27.6.2013. Viitattu 8.1.2016.

↑ Trade and Economy Islannin Washingtonin-suurlähetystö. Viitattu 14.11.2008. (englanniksi)

↑ Islannin pääministeri: Valtiota uhkaa vararikko Helsingin Sanomat. 6.10.2008. Viitattu 18.4.2010.

↑ Icelandic government falls; asked to stay on CNN. 26.1.2009. Viitattu 1.3.2012 (englanniksi)

↑ Islantilaiset hylkäsivät Icesave-korvaukset Yle Uutiset. 7.3.2010. Viitattu 25.1.2016.

↑ Hollanti: Icesave-korvauksista sopu Yle Uutiset. 9.12.2010. Viitattu 25.1.2016.

↑ Icesave: le président islandais appelle à un référendum RFI. 20.2.2011. Viitattu 25.1.2016. (ranskaksi)

↑ UK ’disappointment’ as Iceland rejects repayment deal BBC News. 10.4.2016. BBC. Viitattu 25.1.2016. (englanniksi)

↑ Islannin hallituskoalition kohtalo epävarma Helsingin Sanomat. 13.5.2007. Viitattu 14.11.2008.

↑ Islanti sai Sigurdardottirista uuden pääministerin Yle Uutiset. 1.2.2009. Viitattu 1.2.2009.

↑ Sosialidemokraatit voittivat Islannin vaalit Yle Uutiset. 26.4.2009. Viitattu 25.1.2016.

↑ Islanti päätti hakea EU-jäsenyyttä MTV3.fi. 15.7.2009. Viitattu 18.4.2010.

↑ Islannin uudeksi presidentiksi nousee odotetusti Guðni Th. Jóhannesson – valta vaihtuu ensimmäistä kertaa 20 vuoteen Helsingin Sanomat. 25.6.2016. Viitattu 7.11.2016.

↑ ^a^b^c^d Background Note Iceland 8.11.2011. U.S. Department of State. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi) ^{[vanhentunut linkki]}

↑ Iceland elections leave ruling centre-right party in driving seat The Guardian. 30.10.2016. Viitattu 7.11.2016. (englanniksi)

↑ Islannin hallitus kaatui lapsen hyväksikäyttäjän kunnian palautukseen – maahan tulee ennenaikaiset vaalit Helsingin Sanomat. 15.9.2017. Viitattu 18.9.2017.

↑ Islannin presidentti: Ennenaikaiset parlamenttivaalit pidetään lokakuun lopussa Helsingin Sanomat. 18.9.2017. Viitattu 18.9.2017.

↑ Pöllänen, Raisa: Islannin uudeksi pääministeriksi nousee Katrin Jakobsdottir Yle Uutiset. 30.11.2017. Viitattu 30.11.2017.

↑ Kjördæmi Kosningavefur innanrikisradneytisis. Viitattu 8.5.2013. (islanniksi)

↑ Iceland Regions Statoids. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)

↑ ^a^b Brinkhoff, Thomas: Iceland: Major Urban Settlements Citypopulation.de. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)

↑ Icelands Geography Iceland Guest. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)

↑ 10 of Iceland’s Largest Islands Extreme Island. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)

↑ About Iceland Iceland 4 You. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)

↑ Surtsey Unesco World Heritage Center. Viitattu 25.1.2016 (englanniksi)

↑ A Volcanic Eruption in Hekla, February 26, 2000 Icelandic Meteorological Office, Physics Department. Viitattu 25.1.2016 (englanniksi)

↑ Iceland’s Vatnajökull glacier is Europe’s largest icecap Iceland On The Web. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)

↑ Icelandic Flora Nordic Adventure Travel. Viitattu 25.1.2016. (englanniksi)

↑ Evans 2008, s. 47.

↑ Evans 2008, s. 48–49.

↑ Harlow, Cathy: Iceland, 3. edition, s. 32. Hunter Publishing, Inc, 2004. ISBN 9781843061342. Google Books (rajoitettu katseluoikeus). (englanniksi)

↑ Seal Hunting in Iceland International Adventure. Viitattu 25.1.2016. (englanniksi)

↑ Evans 2008, s. 51.

↑ Diadromous Fish Icelandic Fisheries. Viitattu 29.1.2011 (englanniksi)

↑ Main species Iceland Fisheries. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)

↑ Invertebrates Iceland Fisheries. Viitattu 29.1.2011 (englanniksi)

↑ The Icelandic Horse Félag hrossabænda – Horse Breeders Association Iceland. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)

↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco World Heritage Center. Viitattu 25.1.2016. (englanniksi)

↑ ^a^b^c^d Islanti – Täysin valloittava (PDF) (Internet Archive) Visiticeland.com. Islannin matkailuneuvonta. Viitattu 25.1.2016.

↑ Islannissa taas kansanäänestys Icesave-korvauksista Keskisuomalainen. 20.2.2015. Viitattu 25.1.2016.

↑ Evans 2008, s. 92.

↑ Population 1 January 2017 Hagstofa. Viitattu 21.3.2017.

↑ Population by municipalities, sex and age 1 January 1998–2017. Reykjavík, Kópavogur, Seltjarnarnes, Garðabær, Hafnarfjörður, Mosfellsbær & Kjósarhreppur Hagstofa. Viitattu 21.3.2017.

↑ General Aspects of the Electoral System Electionresources.org. Viitattu 25.1.2016. (englanniksi)

↑ Populations by religious and life stance organizations 1998–2018 Statistics Iceland. Viitattu 24.5.2018. (englanniksi)

↑ Information on Icelandic Surnames 22.1.2002. Islannin sisäministeriö. Viitattu 25.1.2016. (englanniksi)

↑ EURYDICE – Information on the Educational System Islannin opetus-, tiede- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 25.1.2016. (englanniksi)

↑ ^a^b Iceland Everyculture.com. Countries and their Cultures. Viitattu 25.1.2016. (englanniksi)

↑ ^a^b ”Islannin kirjallisuus”, Suomalainen tietosanakirja 3, hil–kanan. Espoo: Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-4647-0.

↑ Literature from the North: travel grants to discover Icelandic authors and writers (Iceland) On the Move. 13.3.2014. Viitattu 25.1.2016. (englanniksi)