Villasarvikuono Sisällysluettelo Yleistä | Historia | Levinneisyys | Häviäminen | Katso myös | Lähteet | NavigointivalikkoInfobox OKNimi-testi OKThe Ice Age 6 - A Pleistocene Bestiary

Esihistorialliset nisäkkäätSarvikuonot


†Wikispecies-logo.svgVillasarvikuono WikispeciesissäCommons-logo.svgVillasarvikuono CommonsissasukupuuttoonsarvikuonolajiruohonsaranKrakovansumatransarvikuonokenotsooisella maailmankaudellaEuraasiantapiireistaeoseenikaudellaElster-jääkaudenjääkaudentundranJakutianmammuttivillasarvikuono hävinnytradiohiilivuotta
































Villasarvikuono
Wooly rhinoceros.jpg
Fossiili

Pleistoseeni


Tieteellinen luokittelu
Domeeni:
Aitotumaiset Eucarya
Kunta:
Eläinkunta Animalia
Pääjakso:
Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:
Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:
Nisäkkäät Mammalia
Lahko:
Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo:
Sarvikuonot Rhinocerotidae
Suku:
†Coelodonta
Laji:
antiquitatis
Kaksiosainen nimi

† Coelodonta antiquitatis
(Blumenbach, 1807)


Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Villasarvikuono Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Villasarvikuono Commonsissa



Infobox OKNimi-testi OK

Villasarvikuono (Coelodonta antiquitatis) on sukupuuttoon kuollut sarvikuonolaji. Tällä eläimellä oli lämpöä eristävä turkki. Luultavasti villasarvikuono oli laiduntaja, joka söi enimmäkseen ruohon ja saran tyyppisiä kasveja. Se oli nykyisiin sarvikuonoihin verrattuna hieman suurempi ja pystyi elämään harvinaisen kylmässä. Ikiroudan alueelta on löydetty muumioituneita melko hyvin säilyneitä villasarvikuonojen ruhoja.




Sisällysluettelo





  • 1 Yleistä


  • 2 Historia


  • 3 Levinneisyys


  • 4 Häviäminen


  • 5 Katso myös


  • 6 Lähteet




Yleistä |


Villasarvikuono oli nykyisten sarvikuonojen kanssa hyvin samannäköinen, noin neljän metrin mittainen ja säkäkorkeudeltaan 1,80 metriä. Silloin eläin oli nykyistä suurinta sarvikuonoa, valkosarvikuonoa hieman isompi. Painoa otuksella oli noin 3 600 kg. Villasarvikuonoa peitti mustasta punaiseen vaihteleva karvoitus, jossa oli paksu pohjavilla. Sen sarvi saattoi kasvaa jopa metrin mittaiseksi, mutta oli litteä kuin lankku.


Takavuosina kiisteltiin kovasti siitä, elikö villasarvikuono lähinnä puiden lehtiä syömällä vai laiduntamalla. Elinympäristöstä tehdyt siitepölytutkimukset viittaavat jääkaudelle tyypilliseen heiniä ja saroja kasvavaan ympäristöön, jolloin villasarvikuonot luultavimmin laidunsivat elääkseen proteiiniköyhää, selluloosarikasta ravintoa. Yksimahainen villasarvikuono vaati tätä ravintoa suuret määrät.


Villasarvikuono oli kasvinsyöjä, joten se saattoi työntää lunta sarvellaan syrjään laiduntaakseen. Se tunnetaan luolamaalauksista, sillä varhaiset ihmiset luultavasti saalistivat eläintä. Puolasta on löydetty hyvin säilyneet aikuisen naaraan jäänteet. Nykyään yksilö on näytteillä Krakovan Luonnontieteellisessä museossa. Myös ikijäähän pakastuneita, muumioituneita yksilöitä on löydetty.



Historia |


Villasarvikuonon lähin elävä sukulainen on uhanalainen sumatransarvikuono.
Villasarvikuono eli kenotsooisella maailmankaudella Euraasian pohjoisilla aroilla. Sarvikuonot kehittyivät tapiireista myöhäisellä eoseenikaudella.


Laji lienee kehittynyt Himalajan rinteillä noin 2 miljoonaa vuotta sitten. Jääkauden aikainen villasarvikuono vaelsi Eurooppaan viimeistään noin 460 000 vuotta sitten Elster-jääkauden alussa[1]. Se kuoli sukupuuttoon noin 10 000 vuotta sitten viimeisimmän jääkauden aikana.



Levinneisyys |


Villasarvikuono ei liene ollut niin yleinen kuin mammutti pleistoseenin jääkaudella. Villasarvikuonon elinalue ulottui sekä Euroopassa ja Aasiassa hyvin pohjoiseen, pohjoisemmaksi kuin monien muiden jääkauden ajan eläinten[2]. Lajin pohjoisraja noudatteli Aasiassa suunnilleen nykyisen tundran etelärajaa, mutta itäisemmässä Siperiassa Jakutian seuduilla lajia eli Jäämeren rannoilla asti[3]. Itä-Siperiassa villasarvikuonoa eli muun muassa uuden Siperian saarilla[4].


Villasarvikuonon uskotaan eläneen melko kuivalla, vähälumisella arotundralla.
Lajin eteläraja noudatteli Baikal–Balhas-linjaa. Villasarvikuonoa ei elänyt esimerkiksi Kaspianmeren itä- ja eteläpuolella olevilla puoliaavikoilla ja pensasaroilla eikä Korean niemimaallakaan[5], mutta kylläkin Pohjois-Kiinassa niinkin etelässä kuin Keltaisella joella. Euroopassa lajin pohjoisraja oli Laatokan–Suomenlahden seuduilla, Etelä-Tanskassa ja lajia eli koko Britteinsaarten alueella[2]. Euroopassa pohjoisemmaksi ylsi mammutti. Blumenbachin mukaan villasarvikuono olisi elänyt Aasiassa suppeammalla alueella kuin mammutti siten että mammutti eli hieman pohjoisempana ja etelämpänä[6]. Tämä saattaa johtua siitä, että mammutti eli pidempään kuin villasarvikuono, ja siitä että villasarvikuono vaati hieman kylmempää tai kosteampaa ilmastoa kuin mammutti. Villasarvikuonojen jäänteitä on löydetty runsaasti varsinkin Etelä-Jakutiasta. Laji oli tavallisempi Siperian ylätasangoilla kuin alhaalla olevilla alueilla.


Villasarvikuonoa esiintyi pleistoseenikauden eri vaiheissa Keski-Euroopassa Laatokan ympärillä ja siitä itään ja etelään ulottuvatta alueella. Baltian maissa villasarvikuonoa oli muttei nykyisissä Pohjoismaissa, ei Tanskassakaan[7]. Britteinsaarilta on löydetty villasarvikuonon viime jääkautisia jäänteitä. Villasarvikuonoa ei ollut aivan eteläisimmässä Euroopassa, kuten Italiassa ja Kreikassa, eikä Turkissa[7]. Kaukasuksella sitä esiintyi. Aivan itäisimmässä Siperiassa sitä ei ollut.[8]. Villasarvikuono hävisi Euroopasta ja Aasiasta suunnilleen samaan aikaan kuin mammutti.



Häviäminen |


Etelä-Englannista lienee villasarvikuono hävinnyt jo 15 000 radiohiilivuotta sitten.
Euroopasta villasarvikuono hävisi noin 12 000 radiohiilivuotta sitten[9]. Villasarvikuonoa saattoi elää Länsi-Siperiassa vielä 8000 eaa.



Katso myös |


  • Elasmotherium


Lähteet |



  1. ↑ Tieteen Kuvalehti 8/2009, sivu 18


  2. ↑ ab The Ice Age 6 - A Pleistocene Bestiary University of California 1998 Revised: 12/23/2003 george@id.ucsb.edu


  3. ↑ Beringia in the Cenozoic era, V. S. Kothekar ,1985, ISBN 90-6191-445-0, Venäjänkielinen alkuteos Beringiya v Kainozoe, Vladivostok 1976, s 348, alkup lähde Blumenbach


  4. ↑ Nisslon, The Pleistocene, alkup lähde Kurtén 1968


  5. ↑ Kothekar 1985, s 351 Blumenbach


  6. ↑ Kothekar 1985, s 348, alkulähde Blumenbach


  7. ↑ ab Nilsson s 281


  8. ↑ Tage Nilsson, The Pleistocene sivu 281


  9. ↑ doi.wiley.com/10.1111/j.1469-185X.1991.tb01149.x, Mammalian extinctions in the Late Pleistocene of northern Eurasia and North America, AJ Stuart - Biological Reviews, 1991








-

Popular posts from this blog

Adding axes to figuresAdding axes labels to LaTeX figuresLaTeX equivalent of ConTeXt buffersRotate a node but not its content: the case of the ellipse decorationHow to define the default vertical distance between nodes?TikZ scaling graphic and adjust node position and keep font sizeNumerical conditional within tikz keys?adding axes to shapesAlign axes across subfiguresAdding figures with a certain orderLine up nested tikz enviroments or how to get rid of themAdding axes labels to LaTeX figures

Image
Fear of getting stuck on one programming language / technology that is not used in my country Is there a single word describing earning money through any means? Why do we read the Megillah by night and by day? Pre-mixing cryogenic fuels and using only one fuel tank Is the U.S. Code copyrighted by the Government? Should I outline or discovery write my stories? What is this called? Old film camera viewer? Does the expansion of the universe explain why the universe doesn't collapse? Removing files under particular conditions (number of files, file age) Argument list too long when zipping large list of certain files in a folder When a Cleric spontaneously casts a Cure Light Wounds spell, will a Pearl of Power recover the original spell or Cure Light Wounds? Non-trope happy ending? Is it better practice to read straight from sheet music rather than memorize it? Do Legal Documents Require Signing In Standard Pen Colors? Does an advisor owe his/her student anyt
Read more

Luettelo Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksista Lähteet | Navigointivalikko

Image
Yhdysvaltain lentotukialuksetLuettelot YhdysvalloistaLuettelot laivoista Yhdysvaltain laivastonlentotukialuksetsaattuetukialuksetluettelossa Tämä on luettelo Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksista , jossa on lueteltuna luokitukseltaan CV-, CVA-, CVB-, CVL- ja CVN-tyyppiset Yhdysvaltain laivaston lentotukialukset. Pienemmät saattuetukialukset on listattu erillisessä luettelossa. USS Enterprise (CV-6) USS Langley (CV-1), 1920, vaurioitui ilmahyökkäyksessä, upotettu 1942 Lexington-luokka [1] USS Lexington (CV-2), 1925, vaurioitui ilmahyökkäyksessä, upotettu 1942 USS Saratoga (CV-3), 1925, upotettu atomipommitestissä 1946 USS Ranger (CV-4), 1933, ensimmäinen alun alkaen lentotukialukseksi rakennettu Yhdysvaltain laivaston alus, poistettu käytöstä 1946 [2] Yorktown-luokka [3] USS Yorktown (CV-5), 1936, upposi Midwayn taistelun seurauksena 1942 USS Enterprise (CV-6), 1936, poistettu käytöstä 1947 USS Hornet (CV-8), 1940, japanilaisten upottama 1942 USS Wasp (CV-7), 1939, sukell
Read more

Gary (muusikko) Sisällysluettelo Historia | Rockin' High | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoInfobox OKTuomas "Gary" Keskinen Ancaran kitaristiksiProjekti Rockin' High

Image
Suomalaiset kitaristitSuomalaiset rockmuusikotVuonna 1980 syntyneet 18. syyskuuta1980LappajärvenTechnicolourNegativenAncaranJimmy WesterlundinUnirecordsinTechnicolourMondayNegativen Tuomas Keskinen Henkilötiedot Syntynyt 18. syyskuuta 1980 (ikä 38) Ammatti muusikko tuottaja säveltäjä Muusikko Taiteilijanimet Gary Tyylilajit rock Soittimet kitara Yhtyeet Technicolour Monday Ancara Negative Levy-yhtiöt EMI Warner Infobox OK Tuomas Mikael ”Gary” Keskinen (s. 18. syyskuuta 1980) on suomalainen kitaristi ja toimii nykyisin muusikkona freelancerina, sekä omassa Forte Silence yhtyeessä. Hänelle myönnettiin Lappajärven kulttuuripalkinto itsenäisyyspäivänä 2006. Keskinen soitti kitaraa myös Technicolour-yhtyeessä. Kevään ja kesän 2008 Keskinen toimi rockyhtye Negativen keikkakitaristina ja 2009 alusta lähtien Ancaran kitaristina. Ancara yhtyeessä Gary lopetti vuonna 2016. [1] . Gary omisti oman levy-yhtiön (Scandal Music Company), jonka artisteihin kuuluvat muun muassa Suomen eturivin Idols
Read more