Kyläsavikka Sisällysluettelo Ulkonäkö ja koko | Levinneisyys | Elinympäristö | Käyttö | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoInfobox OKNimi-testi OKDen virtuella floran: Bymålla (myös levinneisyyskartat)Kasviatlas 2011: Kyläsavikan levinneisyys SuomessaKasviatlas 2011: Kyläsavikan levinneisyys SuomessaITIS: Chenopodium urbicumUnited States Department of Agriculture (USDA): Chenopodium urbicumFlora of China: Chenopodium urbicum
Savikat
Kyläsavikka Wikispeciesissä
Kyläsavikka CommonsissaEuroopassaKeski-AasiassarikkakasviSuomenVarsiLehdetKukintokukatIrlantiaIslantiaFennoskandianVenäjänPohjois-AmerikkaanUuteen-SeelantiinAhvenanmaallamuinaistulokasPohjanlahdentypensuosija
| Kyläsavikka | |
|---|---|
Kyläsavikka kuvattuna Johann Georg Sturmin teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796). | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Savikkakasvit Chenopodioideae |
| Suku: | Savikat Chenopodium |
| Laji: | urbicum |
| Kaksiosainen nimi | |
Chenopodium urbicum | |
| Katso myös | |
| |
Infobox OKNimi-testi OK | |
Kyläsavikka (Chenopodium urbicum) on yksivuotinen, lähinnä Euroopassa ja Keski-Aasiassa kasvava rikkakasvi. Laji on hävinnyt Suomen vakituisesta kasvilajistosta, mutta sitä tavataan yhä tulokkaana.
Sisällysluettelo
1 Ulkonäkö ja koko
2 Levinneisyys
3 Elinympäristö
4 Käyttö
5 Lähteet
5.1 Viitteet
6 Aiheesta muualla
Ulkonäkö ja koko |
Kyläsavikka kasvaa 20–80 cm korkeaksi. Kasvi on useimmiten lähes kalju. Varsi on pysty, niukkahaarainen ja väriltään tavallisesti luonteenomaisen oliivinvihreä. Lehdet ovat kierteisesti. Lehtilapa on kasvin keskiosissa tavallisesti 3–10 cm pitkä, leveänpuikean kolmiomainen ja säännöllisen nirhahampainen. Kukinto on tähkämäinen ja pitkälti lehdetön. Kukinnon sykeröt ovat pieniä ja tiheitä. Itse kukat ovat vaatimattomat ja väriltään vihreitä. Kyläsavikka kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Mustat siemenet ovat vaaka-asennossa, 1–1,2 mm pitkiä, ympärykseltään pyöreitä, tylppäreunaisia ja lähes sileitä.[1] Ne säilyttävät itävyytensä vuosikymmenien ajan.[2]
Levinneisyys |
Kyläsavikkaa tavataan kaikkialla Euroopassa Irlantia, Islantia sekä Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosia lukuun ottamatta. Voimakkain kanta on Kaakkois-Euroopassa, mutta Pohjois- ja Keski-Euroopassa laji on voimakkaasti taantunut. Euroopan ulkopuolella lajia tavataan varsinkin Keski-Aasiassa. Ihmisen mukana se on levinnyt Pohjois-Amerikkaan ja Uuteen-Seelantiin.[3]
Suomessa kyläsavikka on levinneisyysalueensa äärirajoilla. Ahvenanmaalla se lienee ollut muinaistulokas, muualla maassa myöhempi tulokaslaji. Kyläsavikkaa on tavattu Suomesta pääasiassa Ahvenanmaalta ja Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Kymenlaakson rannikkoseuduilta. Joitain löytöjä tunnetaan myös sisämaasta ja Pohjanlahden rannikkokaupungeista. Kyläsavikka katosi vanhoilta kasvupaikoiltaan pääsääntöisesti 1950-luvulle tultaessa ja lajin vanha kanta on luokiteltu Suomesta hävinneeksi. Viime vuosikymmeninä kyläsavikasta on tehty muun muassa satamista ja ratapihoilta tulokaslöytöjä, jotka lienevät peräisin Venäjältä.[2][4]
Elinympäristö |
Muiden savikoiden tapaan myös kyläsavikka on typensuosija. Sitä tavattiin Suomessa entisaikaan rikkakasvina kylissä ja kaupungeissa karjasuojien laitamilla, komposteilla ja puutarhoissa. Näiltä perinteiseltä kasvupaikoiltaan laji on kadonnut pihojen ja puutarhojen siistiydyttyä ja viljelymenetelmien tehostuttua. Nykyään kyläsavikkaa voi tavata satunnaisena, etupäässä itäisenä tulokkaana myllyillä, kaatopaikoilla ja rautatieasemilla.[5][2]
Käyttö |
Kyläsavikkaa on käytetty toisinaan ravintona, esimerkiksi muhennoksissa.[3]
Lähteet |
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.- Uotila, Pertti: Kyläsavikka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 121.
Viitteet |
↑ Retkeilykasvio 1998, s. 126–127, 129.
↑ abc Uotila 1997, s. 121.
↑ ab Den virtuella floran: Bymålla (myös levinneisyyskartat) Viitattu 26.2.2013. (ruotsiksi)
↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Kyläsavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 26.2.2013.
↑ Retkeilykasvio 1998, s. 129.
Aiheesta muualla |
- Kasviatlas 2011: Kyläsavikan levinneisyys Suomessa
ITIS: Chenopodium urbicum (englanniksi)
United States Department of Agriculture (USDA): Chenopodium urbicum (englanniksi)
Flora of China: Chenopodium urbicum (englanniksi)