Trjtdtk

Jääkäri (saks. Jäger, ’metsästäjä’) on kevyen jalkaväkiyksikön sotilas.

Jääkäri tarkoittaa nopeasti liikkuvaa jalkaväkisotilasta.^lähde? Suomessa jääkäreiksi on kutsuttu erityisesti jääkäriliikkeeseen liittyneitä Saksassa 1915–1917 sotilaskoulutuksen saaneita ”Saksan jääkäreitä”. Nykyään Suomen puolustusvoimien jalkaväkiyksiköiden sotamiesten yleinen nimitys on jääkäri.

Varhainen historia |

Ajatus tarkka-ampujien käytöstä taistelukentällä syntyi seitsenvuotisessa sodassa. Yhdysvaltain armeija käytti heitä myös hyvällä menestyksellä Yhdysvaltain vapaussodassa. Tällaiset tarkka-ampujat käyttivät aseinaan rihlattuja kivääreitä, joiden tuli oli perinteisestä muskettitulesta poiketen erittäin tarkkaa pitkänkin matkan päästä. Näistä tarkka-ampujista ei kuitenkaan ollut avoimessa taistelussa vastusta linjajalkaväelle, ja ne tulivatkin käyttöön vain linjataktiikan lisäksi, taistelua valmistelevina sotilaina. Amerikkalaiset käyttivätkin tarkka-ampujia aina taistelun alussa. 1700-luvun lopulla kevyen jalkaväen ajatus levisi Eurooppaan, jossa alettiin koota ja kouluttaa vastaavia osastoja.

Saksassa näitä sotilaita kutsuttiin jääkäreiksi (Jäger), Ranskassa tiraljööreiksi (tiralleur) tai chasseureiksi (chasseur), kun taas Britanniassa puhuttiin yleisemmin kevyestä jalkaväestä (Light Infantry) tai kivääriyksiköistä (Rifles). Osastojen taktiikka ja tehtävä taistelukentällä oli kuitenkin sama kaikkialla.

Aluksi jääkärit värvättiin metsänvartijoiden ja metsästäjien joukosta. Heidän taustansa oli usein keskiluokkainen tai muutoin vähemmän ylhäinen. Kuten kevyttä jalkaväkeä yleensäkin, jääkäreitä käytettiin tiedustelussa, kahakoinnissa tai raskaampien yksiköiden suojana. Poikkeuksellisen tarkan kivääritulen vuoksi kevyt jalkaväki saattoi myös tarjota suojatulta haavoittuvammille yksiköille, kuten pioneereille, jotka työskentelivät juoksuhautojen edustalla. Erinomaisina tarkka-ampujina jääkärit saattoivat myös aiheuttaa suuria menetyksiä vihollisen upseerien keskuudessa.

Jääkärit eivät olleet pelkästään taitavia ampujia. He osasivat myös huoltaa ja ylläpitää tarkkoja ja hienovaraisia kivääreitä aikana, jolloin vain harvoilla oli mitään kokemusta mekaanisista laitteista. Koska nämä joukot omistivat omat aseensa, heillä oli merkittävä puolustuksellinen rooli eräänlaisina kodinturvajoukkoina ennen varsinaista liikekannallepanoa. Lähitaistelua varten jääkärit kantoivat muun muassa pientä suorateräistä metsästysmiekkaa, jonka nimi oli Hirschfänger.

Napoleonin aika |

Jääkäreistä tuli suosittu yksikkötyyppi Napoleonin sotien aikana, kun porvaristaustaiset vapaaehtoiset järjestäytyivät vastustamaan Napoleonin valloitusta Euroopan saksankielisillä alueilla. Aiempia perinteitä jatkaen nämä jääkärit olivat järjestäytyneitä isänmaallisia vapaaehtoisia, jotka omista varoistaan tai naapureiden ja tuttavien avustuksella kustansivat aseensa ja univormunsa. Napoleonia vastaan suoritettu toiminta aiheutti suuren määrän tappioita erityisesti vihollisen upseerien keskuudessa ja monia jääkäreitä ylennettiin. Napoleonin sotien loppupuolella useimmat aliupseerit saksankielisissä maissa olivat juuri ylennyksen saaneita jääkäreitä.

Maailmansodat |

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana Saksan armeija otti jääkäri-nimen käyttöön useille kevyille yksiköille, kuten vuoristossa toimiville joukoille sekä sotien välissä myös uudenlaisille laskuvarjojääkäreille (Fallschirmjäger).

Suomen jääkärit |

Pääartikkeli: Jääkäriliike

Suomen jääkäriliike kehittyi sortovuosien aikana, kun Suomessa pohdittiin itsenäistymisen mahdollisuutta ja toivottiin yleisesti Venäjän tappiota ensimmäisessä maailmansodassa. Jääkäriliike kehittyi ylioppilaspiireissä, ja se otti päämääräkseen Suomen irrottamisen Venäjästä.

Koska sotilaskoulutusta oli vaikea saada Suomessa, suomalaiset kääntyivät saksalaisten puoleen. Suoritettiin maanlaajuinen salainen värväys, ja vuonna 1915 ensin 200 ja myöhemmin jopa 2 000 nuorta miestä matkusti Saksaan ja sai koulutuksen Kuninkaallisen Preussin jääkäripataljoona 27:ssä.

Pataljoona osallistui taisteluihin Venäjää vastaan Baltiassa. Vuonna 1918 osa jääkäreistä palasi sotimaan Suomen sisällissodassa. Osa jääkäreistä jäi sodan jälkeen palvelemaan upseereina ja valtaosa osallistui talvi- ja jatkosotaan. Yhteensä 49 jääkäriupseeria sai kenraalin sotilasarvon ja jääkäreiden vaikutus Suomen puolustusvoimien kehittämisessä oli hyvin suuri 1950-luvulle asti. Näillä ”Saksan-jääkäreillä” oli oikeus käyttää varsinaisen sotilasarvonsa edessä määriteosaa jääkäri (esimerkiksi jääkärikenraali, jääkärimajuri).

Suomessa itsenäisyyden alkuvaiheissa jääkärijoukot olivat jalkaväkijoukkoja, jotka oli varustettu marssia nopeampaa liikkumista varten polkupyörin. 1910-luvulla ja sen jälkeenkin kutsuttiin Saksassa sotilaskoulutusta hankkinutta sotilasta suomen kielellä Saksan jääkäriksi, jottei sana olisi sekoittunut metsästäjään.^lähde?

Jääkäreiden perinne näkyy edelleen myös miehistön sotilasarvoissa ja kauluslaatoissa. Aikaisemmin Uudenmaan, Kymen, Hämeen, Lapin, ym. jääkäripataljoonat (myös Rannikkojääkäripataljoona Upinniemessä) vaalivat jääkäriliikkeen perinteitä, joten niissä miehistön kauluslaatassa oli keltaiset reunukset vihreällä pohjalla, ja alin miehistön sotilasarvo oli jääkäri. Muissa jalkaväen joukko-osastoissa (muun muassa Savon ja Kainuun prikaateissa) miehistön kauluslaatassa oli tuolloin harmaat reunukset vihreällä pohjalla, ja alin miehistön sotilasarvo oli sotamies. Sittemmin jääkäripataljoonat on liitetty joukkoyksikköinä prikaateihin, ja kaikki jalkaväkiyksiköiden sotilaat ovat nykyään jääkäreitä. Myös kauluslaatat ovat nykyisissä jalkaväkiyksiköissä keltareunuksisia ja vihreäpohjaisia. Jääkäriliikkeen perintöä on myös Panssariprikaatiin kuuluva Jääkäritykistörykmentti, entinen Jääkäripatteristo. Tämän lisäksi kyseinen prikaati (kuten nykyään myös Karjalan prikaati) kouluttaa panssarijääkäreitä, jotka liikkuvat rynnäkköpanssarivaunulla ja taistelevat jalan.