Radiovastaanotin Suomalaisia radiovastaanottimien valmistajia/merkkejä | Lähteet | Navigointivalikko
Radio
radiolähetyksiäradiolähettimenradioaaltojaradiolähetinlähetin-vastaanotinantenniVirityspiirisuodattimettaajuisensignaalinesivahvistimellavahvistimillatransistoriradioidentransistoreihinSekoitusasteessaoskillaattorikantoaallonsinimuotoisestimoduloimallaanalogisiadigitaalisia
Radiovastaanotin on laite, jolla otetaan vastaan radiolähetyksiä. Radiovastaanotin ottaa vastaan radiolähettimen radioaaltoja ja muuttaa ne havaittavaan muotoon.[1] Laite, jossa on sekä radiolähetin että radiovastaanotin, on lähetin-vastaanotin.
Radiovastaanottimen ensimmäinen osa on antenni, joka siirtää vapaassa tilassa olevan radioaallon johtoon.[2]Virityspiiri ja suodattimet erottavat halutun, oikean taajuisen signaalin muista signaaleista, jotka se vaimentaa.[3] Signaalia yleensä vahvistetaan ensin esivahvistimella ja sen jälkeen muilla vahvistimilla. Nykyaikaisten transistoriradioiden vahvistimet perustuvat transistoreihin.
Sekoitusasteessa signaalin taajuus muutetaan suuremmaksi (lähetys) tai pienemmäksi (vastaanotto).[4] Laitteessa oleva oskillaattori kehittää kantoaallon, joka on sinimuotoisesti vaihteleva signaali. Oskillaattorin avulla tasavirtalähteen energiasta saadaan sekoitusasteen tarvitsema suurtaajuinen signaali.[5]
Lähettimessä kantoaaltoon liitetään lähetettävä signaali moduloimalla kantoaaltoa niin, että vastaanotin voi tämän muutoksen havaita vastaanotetussa lähetteessä. Käytössä on analogisia ja digitaalisia modulaatiotapoja. Tietoa sisältävä moduloiva - yleensä matalataajuinen - signaali, esimerkiksi puhe tai musiikki, on nimeltään kantataajuussignaali. Vastaanottimessa kantataajuussignaali erotetaan taas kantoaallosta sekoitusasteessa ja vastaanottimen elektroniikka muuntaa vaihtelevan jännitteen merkitykselliseksi tiedoksi tai aistikokemukseksi.[6]
Suomalaisia radiovastaanottimien valmistajia/merkkejä |
- Asa
- Helvar
- Salora
Lähteet |
- Lehto, Arto: Radioaaltojen maailma. Otatieto, 2006. ISBN 951-672-350-0.
Viitteet |
↑ Lehto 2006, s. 121.
↑ Lehto 2006, s. 124.
↑ Lehto 2006, s. 125.
↑ Lehto 2006, s. 127.
↑ Lehto 2006, s. 126.
↑ Lehto 2006, s. 129.